Beltane on yksi vuodenajan alkua osoittavista juhlapäivistä, ja sitä vietetään kevätpäiväntasauksen ja kesäpäivänseisauksen puolivälissä. Vuodenaikojen alkua osoittavat vanhat juhlapyhät saivat alkunsa pakanallisina pyhinä Pohjois-Euroopassa ja Britteinsaarilla. Beltane merkitsee traditionaalisen kesän alkua. Se on ajankohta, jolloin juhlitaan elämää ja uudistumista. Se on toivon aikaa.

Valpurinyö on juhla, jota vietetään 30. huhtikuuta tai 1. toukokuuta suuressa osassa Keski- ja Pohjois-Eurooppaa. Festivaali on nimetty Wessexissä vuoden 710 tienoilla syntyneen Pyhän Valburgin mukaan, jonka pyhimykseksi julistaminen tapahtui 1. toukokuuta. Suomalaisissa ja ruotsalaisissa kalentereissa toukokuun ensimmäinen päivä on nimetty Pyhän Valburgin mukaan. Viikinkien hedelmällisyysjuhla ajoittui huhtikuun 30. päivän tienoille. Koska Valburgin palvonta ja Viikinkien kevään juhlinta muistuttivat toisiaan, niin nämä kaksi päivää sekoittuivat yhdeksi -- Valpurinyön juhlaksi.

Skandinaavisessa traditiossa Valpurinyötä pidetään ajankohtana, jolloin Odin, skandinaavisen pantheonin pääjumala symbolisesti kuoli saadakseen haltuunsa riimujen sisältämän tiedon. Odin uhrasi itsensä roikkumalla Yggdrasilissa, suuressa kosmisessa saarnipuussa yhdeksän päivää ja yhdeksän yötä saavuttaakseen riimujen hallinnan. Odin oli kuolleena keskiyöhön saakka, ja sitten valo palasi maailmaan. Yötä juhlittiin sytyttämällä suuria kokkoja pitkin maaseutua. Tämän on sanottu olevan aikaa, jolloin elävien ja kuolleiden maailman välinen raja on ohuimmillaan, kuten on Samhainkin, sadonkorjuulle ja kuolleille omistettu juhlapäivä. Elävät kutsuivat kuolleet ystävänsä ja sukulaisensa lämmittelemään Beltane-nuotioiden äärelle. Eräs kokon tarkoituksista oli puhdistuminen. Sen aikainen vaurauden tuoja, karja, johdatettiin usein puhdistavan savun läpi.

Kevätsalot ovat yhä yleisiä Skandinavian maissa. Kevätsalko on hedelmällisyyden symboli, ja sillä on yhteys myös Yggdrasiliin. Elämänpuun juuret ovat syvällä maassa, ja sen oksat kurottuvat kohti taivasta. Yggdrasil yhdistää kuolleiden valtakunnan, elävien maailman, taivaan, ja lukuisia muitakin maailmoja.