Aurinkokuntamme etäisessä kolkassa nimeltään Kuiperin vyöhyke vaeltaa kiehtovia pieniä maailmoja pareittain, kuin pariskuntia tanssin pyörteissä. Nämä ovat suhteellisen äskettäin löydettyjä Kuiperin vyöhykkeen kaksoisplaneettoja. Tällä hetkellä tuolla alueella on noin 50 tunnettua binäärikohdetta, jotka kaikki lukuun ottamatta Pluton ja Kharonin järjestelmää on havaittu vuoden 2001 jälkeen. Tämän alan nopea kehitys on ollut hämmästyttävää. Lukumäärä on kasvanut nopeasti, ja se kasvaa yhä edelleen sitä mukaa, kun yhä parempia teleskooppeja suunnataan aurinkokunnan äärilaidoille.

Klassisten planeettojen kuita (lukuun ottamatta omaa Kuutamme) ei yleensä oteta huomioon astrologisessa tulkinnassa, mutta nämä kaksoissatelliitit eivät ole vain tavallisia kuita. Kaksoisplaneetat ovat omanlaisiaan kokonaisuuksia; pari muodostaa eheän yksikön, tai tietoisuuden systeemin.

Kuiperin vyöhyke

Kuiperin vyöhyke ulottuu 30 AU:n etäisyydeltä noin 55 AU:n päähän Auringosta. AU tarkoittaa astronomista yksikköä, jonka pituus on sama kuin Maan ja Auringon välinen keskietäisyys.

Vyöhykkeen olemassaolo pysyi pitkään vain teoreettisena. Ei ole täysin selvää, kuka esitti sen olemassaoloa ensimmäisenä ja ansaitsee kunnian siitä. 1940-luvulla tiedemies nimeltä Kenneth Edgeworth päätteli, että "planeettojen kiertoratojen ulkopuolella sijaitsevan aurinkokunnan uloimman alueen täyttää erittäin suuri joukko suhteellisen pieniä taivaankappaleita". 1950-luvulla astronomi Gerard Kuiper järkeili, että samanlainen kiekko olisi muodostunut aurinkokunnan kehityksen aikaisessa vaiheessa. Oli muitakin. Astronomit käyttävät joskus vaihtoehtoista nimeä Edgeworthin-Kuiperin vyöhyke antaakseen tunnustusta myös Edgeworthille.

Clyde W. Tombaugh löysi Pluton vuonna 1930. Aina löytymisestään lähtien vuoteen 2006 Pluto luokiteltiin planeetaksi. Vuonna 1978 astronomi James Christy löysi Pluton kumppanin, Kharonin. Kharonin satelliittistatus tuli lopulta vahvistetuksi, kun Pluto ja Kharon vuonna 1985 aloittivat sarjan vastavuoroisia pimennyksiä. Jälkikäteen katsoen Kharonin löytyminen merkitsi ensimmäisen transneptunisen kaksoisplaneetan löytämistä – ja siten (jälkikäteen katsoen) myös ensimmäisen Plutoa kauempana sijaitsevan Kuiperin objektin löytymistä.

Kuitenkin Kuiperin vyöhyke pysyi vielä 14 seuraavaa vuotta hypoteettisena. Sitten vuonna 1992 löydettiin ensimmäinen suora todiste sen olemassaolosta. Kaksi intohimoista ja päättäväistä astronomia, David Jewitt ja Jane Luu, olivat viettäneet useita vuosia ei aina niin kovin miellyttävissä olosuhteissa Mauna Kean laella; siellä he tutkivat taivasta ilman mitään varmuutta siitä, että he todella tulisivat löytämään mitään alueelta. Jewitt oli sanonut Luulle: "Jos me emme tee sitä, ei kukaan muukaan tule sitä tekemään."

Lopulta viisi vuotta kestäneen etsinnän jälkeen Jewitt ja Luu ilmoittivat löytäneensä "ehdokkaan Kuiperin vyöhykkeen objektiksi" -- 1992 QB1:n. Se ei ole kaksoisplaneetta, mutta osoitti Kuiperin vyöhykkeen olevan olemassa. Tämä oli tärkeä askel astronomeille; Kuiperin vyöhykkeen kaksoisplaneettojen löytyminen on seuraava suuri askel.



Massakeskipiste

Kaksoisplaneetan muodostaa pari maailmoja, jotka tavallisesti ovat osapuilleen saman suuruisia massaltaan. Ne kiertävät yhteisen massakeskipisteensä ympäri. Massakeskipiste on kahden kappaleen välissä oleva piste, missä ne tasapainottavat toisensa. Maan ja sen Kuun tapauksessa massakeskipiste sijaitsee Maan pinnan sisäpuolella, joten Kuu on todellakin Maan kiertolainen. Pluton tapauksessa, Pluto ja Kharon kiertävät yhteistä pistettä, joka sijaitsee kummankin planeetan ulkopuolella. Kaksi muuta pientä kappaletta, Nix ja Hydra, kiertävät myös tuota pistettä, joten Pluton järjestelmä käsittää oikeastaan neljä kohdetta kiertämässä yhtä pistettä, joka sijaitsee niiden jokaisen ulkopuolella.

Termiä "kaksoisplaneetta" käytetään usein viittaamaan painovoiman sitomiin pikkuplaneettoihin riippumatta komponenttien keskinäisestä koosta. "Aito kaksoisplaneetta" voitaisiin määritellä systeemiksi, missä massakeskipiste sijaitsee kummankin painovoiman toisiinsa sitoman kappaleen ulkopuolella. Koska nämä objektit usein ovat samankokoisia, ei aina ole selvää, kumpi niistä on varsinainen transneptuninen kohde ja kumpi on sen kiertolainen. On olemassa jopa toisiaan koskettavia kaksoisplaneettoja -- kohteet kirjaimellisesti koskettavat toisiaan!

Useimmissa binäärisysteemeissä uskotaan olevan vain kaksi kohdetta. Pari on saattanut syntyä kaksosina, tai se on yhteentörmäysten tuottama, jolloin yksi kappale on haljennut kahtia. Voi olla olemassa myös järjestelmiä, jotka koostuvat useammasta kuin vain kahdesta painovoiman toisiinsa sitomasta objektista, esimerkkinä Pluto ja sen kolme seuralaista.

Pluton ja Kharonin järjestelmä

Pluton ja Kharonin järjestelmä on aurinkokuntamme suurin kaksoisjärjestelmä. Se on erikoinen siinä suhteessa, että vetovoima on lukinnut sen kaksi planeettaa siten, että kumpikin pitää aina saman puolen itsestään toista vasten. Pluto ja Kharon kiertävät toisiaan aina 6,4 päivän välein. Parin välinen etäisyys on noin 19 500 km. Pluton kaksi pientä kuuta, Hydra ja Nix, löydettiin vuonna 2005 Hubble-avaruusteleskoopin ottamista kuvista. Hydra ja Nix eivät kierrä ainoastaan Plutoa, vaan systeemin massakeskipistettä, joka sijaitsee Pluton ja Kharonin välissä. Ne ovat myös Kharonin kuita.

Erityisen kiinnostavaa Plutossa on se, että jo ennen kuin Kharon oli löydetty, suosituin Plutoa koskeva filosofia käsitti sen binääri-ideana -- Isabel M. Hickeyn työ, joka korosti Pluton kaksoisluonnetta.

Hickey julkaisi pamflettinsa "Pluto vai Minerva: Valinta on sinun" vuonna 1973 ja esitti, että Plutossa oli olemassa se puoli, jota tavallisesti ajattelemme plutonisena, sekä viisauden puoli, jota hän kuvasi Minervana. Hän esittää, että Pluto hallitsee sekä alamaailmaa sisällämme että ylevintä osaa meistä. Hänen mukaansa "Kasvu alkaa aina pimeydessä ja pyrkii valoa kohden." - - - "Pluto edustaa tuota elämää pimeydessä. Minerva edustaa valoa, joka tavoitetaan silloin, kun siemenen elämänvoima särkee sen kuoren ja työntyy maan läpi, ja kasvaa tuota valoa kohden."

Hickey'a edelleen lainaten: "Jokaisella energialla, joka haastaa meidät, on kaksi napaa, jotka toimivat toisiaan puoleensavetävinä voimina. Yksilöinä joudumme molempien tempomiksi, kunnes löydämme tasapainottavan kolmannen voiman, joka sijaitsee noiden kahden vastakkaisen vetovoiman välisessä keskuksessa."

Myös Jeff Green esitteli Pluto-kirjassaan vuodelta 1985 teoriansa Pluton polaarisuuspisteestä, ja ainakin filosofisesti tunnusti Pluton kaksoisplaneetta-aseman ja kaksoisperiaatteen, joka heijastuu Pluton symbolismissa.

Astrologian parissa on taipumusta olettaa, että uusilla planeetoilla on negatiivinen merkitys. Ne nähdään tyypillisesti ensin ilmaisemassa varjoa, mikäli niitä ylipäätään nähdään ollenkaan -- mikä luultavasti on syynä siihen, että niitä pyritään ylenkatsomaan. Pluto muistuttaa meitä siitä, että silloin kun kysymyksessä on kaksoisplaneetta, tarinalla on kaksi puolta. Jokaisella energialla, jonka koemme olevan edustettuna kaksoispartnerin omaavan planeetan pääasiallisessa luonnehdinnassa, on olemassa selkeästi toinenkin puoli. Tämä on ehdottoman tärkeää muistaa silloin, kun ehdotetut tulkinnat, tai jopa kirjatut havainnot kertovat negatiivisesta ja pelottavasta puolesta.

Läpimurto



Kun seuraava Kuiperin vyöhykkeen kaksoisplaneetta löytyi, Plutoa pidettiin vielä varsinaisena planeettana, joten 1998 WW31 saa usein kunnian tulla mainituksi ensimmäisenä Kuiperin vyöhykkeen binääriobjektina. Marc Buie löysi vuonna 1998 tämän cubewanon, jota 1992 QB1:n tavoin ei ole vieläkään nimetty. Löytymisasteen Saabinen symboli on Härkä 23, "jalokivikauppa". Saabiset symbolit on vertauskuvallinen viitejärjestelmä, joka aste asteelta auttaa kuvittamaan ja havainnollistamaan astrologian symbolista tasoa. Löytöhetkellä kohde oli tiukasti oppositiossa Kheironiin (kasvotusten tietoisuuden planeetan kanssa), ja neliössä Kuunsolmuihin (kehityksen kynnyskohdassa).

Kaksoisseuralaisen tunnistivat huhtikuussa 2001 Christian Veillet ja Alain Doressoundiram. Vain vuoden sisällä Veillet'in löydöstä kuuden muun Kuiperin vyöhykkeen kohteen todettiin olevan kaksoisplaneettoja. "On ällistyttävää, kuinka jokin asia, jonka tekeminen tuntuu vaikealta ja jonka saavuttaminen kestää monia vuosia, voi sitten laukaista todellisen löytöjen vyöryn", on Veillet todennut.

Logos ja Zoe

Jun Chen, Chad Trujillo, Jane Luu ja David Jewitt löysivät Logos-planeetan vuonna 1997. Se löydettiin Merkuriuksen hallitsemasta Neitsyen merkistä, johon liitetään täydellisyyden tavoittelu, kritiikki, analysoiminen ja tiedon valikointi. Saabinen symboli löytöasteelle 6 Neitsyttä on "karuselli" -- osuva mielikuva parista kiertämässä toinen toistaan kiertoradallaan Auringon ympäri, kuten myöhemmin osoittautui.

Pluto neliöi Logosta löytöhetkellä, Uranus muodosti kvinkunssin siihen, ja cubewano Varuna (kaiken taustalla vaikuttava henki tai voima) oli sekstiilissä Logokseen. Sen ilmaantuessa näkyville painotus oli siis paljolti vakiintuneissa moderneissa planeetoissa.

Keith Noll ja Denise Stephens löysivät Logoksen kaksoiskumppanin Zoen vuonna 2001. Logoksesta tuli ensimmäinen Kuiperin vyöhykkeen kaksoisplaneetta, joka sai nimen. Nimeäminen tapahtui vuonna 2006.

Englannin kielessä sanojen log (suom. loki, kuten tallenteessa) ja logic (suom. logiikka) kantasanana on sana logos. Astrologisesti yksi cubewano Logokseen liitettävistä avainsanoista on todellakin logiikka. Logiikka on filosofian eräs erityisalue, ja se on olennainen osa kriittistä ajattelua, kykyä ajatella selkeästi ja järjellisesti. Oikeamielinen kriittinen ajattelu vaatii älyllistä nöyryyttä, empatiaa, lahjomattomuutta, rohkeutta ja muita älyllisiä ominaisuuksia, joita ilman prosessi saattaisi johtaa fiksuun, mutta manipuloivaan ajatteluun, joka palvelisi epäeettisiä tarkoitusperiä.

Herakleitos (noin 535 - 475 eaa.) vakiinnutti termin logos länsimaiseen filosofiaan. Hänen tärkein opetuksensa oli, että vastakohdat ovat yhtä. Hän ajatteli, että kaikki asiat muodostuvat vastakohdista, ja koska vastakohdat kamppailevat keskenään, niin kaikki asiat ovat jatkuvassa muutostilassa. Tätä muutosta hallitsee logos, todellisuutta järjestävä periaate. Hän väitti myös, että kaikki saa alkunsa logoksesta.

Myöhempinä aikoina formaalista logiikkaa on tutkittu matemaattisen logiikan yhteydessä. Formaalisen logiikan kehitys ja sen toteuttaminen tietokonelaitteistoissa on tietojenkäsittelyopin perusta. Logiikka on olennaisen tärkeää tiedemiehelle, ja monilla kuuluisilla historiallisten keksintöjen kehittäjillä onkin silmäänpistävästi sijoittunut Logos syntymäkartallaan.

Psykiatri Carl Jung käytti termiä logos ilmaisemaan maskuliinista rationalisuuden periaatetta. Zoe, Logoksen kumppani, voisi astrologisesti edustaa Logoksen Sofia-puolta -- viisauden näkökantaa. Sofia on Jumalan feminiininen puoli, joka asuu meissä kaikissa jumalaisena kipinänä.

Tieteellä ja teknologialla voi olla myös varjopuolensa huolimatta niiden tarjoamasta edistyksestä, ja meidän täytyy etsiä sen toista puolta -- Zoen viisautta.

Ensimmäinen kaksoiskentauri

Vuonna 2006 julkistettiin ensimmäisen kaksoiskentauriplaneetan löytyminen. Jotkut astronomit käyttävät kentaurin laajempaa määritelmää, joka käsittää myös Typhonin kaltaiset pidemmän kiertoradan omaavat planeetat. Typhon löydettiin vuonna 2002, ja kumppani Echidna identifioitiin vuonna 2006. Typhonin ja Echidnan muodostama systeemi on tiukemmin toisiinsa sidottu kuin useimpien muiden tunnettujen kaksoisplaneettojen. Tämä binääriplaneetta ylittää Uranuksen ja Neptunuksen kiertoradat, ja on siten kohdannut nuo jättiläisplaneetat satoja kertoja. Parin olisi pitänyt hajaantua erilleen vetovoiman vaikutuksesta, mutta jostain syystä se pysyy yhdessä.



Kreikan mytologiassa Typhon on hirviö, joka oli tuhoisien myrskytuulten ja tulivuoren purkausten aiheuttaja. Echidna oli hänen vaimonsa. Typhon oli niin valtava, että hänen päänsä sanottiin pyyhkivän tähtiä. Hänen nimestään on mahdollisesti alkuaan lähtöisin sana taifuuni. Todellakin, jos tarkastelemme eräiden viime vuosien pahimpien luonnonkatastrofien karttoja, niin voimme löytää niistä kaksoisplaneetta Typhonin varsin mielenkiintoisesti sijoittuneena. Vuoden 2004 Tsunamin, vuoden 2006 supertaifuuni Durianin Filippiineille rantautumisen, ja vuoden 2007 Kalifornian maastopalojen tapauksissa hävityksen mittakaava on yhtä valtava kuin myyttinen Typhonkin oli. Silloin kun hahmotellaan uusien planeettojen merkityksiä, meidän täytyy pitää mieli avoimena ja etsiä aina myös toista näkökulmaa.

Ensimmäinen kosketusplaneetta

Kuiperin vyöhykkeen kaksoisplaneettoja on vaikea havaita, koska kohteet ovat niin pieniä ja lähellä toisiaan ja erittäin kaukana meistä. Kuitenkin vuonna 2004 astronomit Scott Sheppard ja David Jewitt onnistuivat tunnistamaan pähkinänmuotoisen kosketusplaneetan, 2001 QG298:n. Löytöhetkellä tämä plutino oli tarkassa neliössä Kheironiin. Ehkäpä jonain päivänä tämä pieni kosketusplaneetta tulee paljastamaan jotain tärkeää aurinkokuntamme alkuperästä.

Astronomit ovat kiinnostuneita kaksoisplaneetoista nimenomaan siksi, että nämä kiehtovat kohteet tarjoavat heille avaimet aurinkokunnan muodostumisen ja kehityksen ymmärtämiseen. Löytöjen lukumäärä on nyt tarpeeksi suuri, jotta mielenkiintoista tilastollista tietoa ja tärkeitä kaavoja voi ilmetä. "Joka kerta kun katsomme Pluton järjestelmää uudesta näkökulmasta, se palkitsee meidät" on planeettatutkija, tohtori Alan Stern todennut. Hänen huomiotaan voidaan soveltaa myös astrologiaan; meidän täytyy vain pitää ovi avoinna uusille ideoille.


Lähdeviitteet:

Wikipedia
New Horizons
Distant EKOs
Asteroids with Satellites
Isabel M. Hickey, Astrology, A Cosmic Science, CRCS Publications, 1992
The binary Kuiper Belt Object 1998 WW31
Nature
Marc Edmund Jones, The Sabian Symbols in Astrology, Aurora Press, 1993
Nick Kollerstrom, The Metal-Planet Relationship, Borderland Sciences Research Foundation, 1993
Nick Kollerstrom & Mike O'Neill, Eureka Effect, The Urania Trust, 1996
The Theoi Project